Sähkökeskus omakotitaloon

​Omakotitalon rakentamista aloittaessa tulee aina eteen kysymys, kuinka sijoitan sähkökeskukset? Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi:  

1. Ensimmäisessä vaihtoehdossa hankitaan väliaikainen työmaakeskus, johon pyydetään sähkölaitokselta sähkömittarin asennus. Tätä keskusta käytetään koko rakennusaika, kunnes uusi kiinteistö varten suunniteltu keskus saadaan työmaalle. Uuteen keskukseen (3) suunnitellaan sähkömittaus. Kun uusi keskus (3) on asennettu, pyydetään sähkölaitokselta sähkömittarin siirtopyyntö uuteen keskukseen. Väliaikaista työmaakeskusta ei enää tarvita.
2. Toisessa vaihtoehdossa hankintaan rakennusajaksi yksi sähkömittauksella varustettu työmaakeskus (1). Työmaakeskus (1) toimii pääkeskuksena ja siitä syötetään rakennusaikaiset sähköt. Kun talo alkaa valmistumaan niin hankitaan rakennukseen uusi ryhmäkeskus (2). 

Tämän vaihtoehdon ongelma on selektiivisyys. Selektiivisyys tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että oikosulun tai muun vikatilanteen sattuessa, lähimmän sulakkeen tulee laueta. 

Esimerkiksi jos keskuksen pääsulake on pienempi kuin pistorasiaryhmän sulake, laukeaa vikatilanteessa keskuksen pääsulake, jolloin koko rakennus menee pimeäksi. Tästä syystä koko sulakekoko tulee olla aina edellistä sulaketta pienempi (tai nopeammin laukeava). 

Eli jos sinulla on kaikki rakennuksen tekniikka (lämpöpumppu, sähkökiuas, uuni, liesi ym.) ryhmäkeskuksen perässä täytyy sen pääsulake olla vähintään 25A. Ja kun ryhmäkeskuksen pääsulake on 25A, tulee ryhmäkeskusta syöttävässä pää-/mittauskeskuksessa olla suurempi sulake (35A). Tämä taas kasvattaa sähköliittymän kokoa turhaan.

Ongelmaa ei esiinny ensimmäisessä sähkökeskusvaihtoehdossa.

Sanastoa:
Mittauskeskus = Sähkökeskus jossa on kiinteistön sähkömittaus
Pääkeskus = Sähkökeskus jossa on sähköliittymän pääsulakkeet
Ryhmäkeskus = Sähkökeskus jossa on rakennuksen sähköryhmien lähdöt
Työmaakeskus = Sähkökeskus josta syötetään rakennusaikaiset sähköt