Mount Kelvin-valaistuksen ohjausjärjestelmä on suomalaisten kehittämä valaistuksen ohjausjärjestelmä, joka ei ainoastaan rajoitu valaistukseen. Sen avulla voit myös ohjata huoneiden lämpötilaa. Mount Kelvin -kotiautomaatio on hieman erityyppinen kuin muut kotiautomaatiojärjestelmät. Mount Kelvin perustuu huonekohtaisiin tiloihin kuten, yö, päivä, arki, ilta, tunnelma ym. Järjestelmällä ei ole tarkoitus ohjata jokaista valaisinta erikseen, vaan tilakohtaisia tunnelmia. Tämä on sinänsä aika järkevää, koska seinille ei välttämättä mahdu suuria  rivejä tavanomaisia kytkimiä. 

Järjestelmää voidaan ohjata etänä, siihen saa ohjattavia pistorasioita ja puheohjauksen. Järjestelmään voidaan liittää mitä tahansa himmennettäviä valaisimia. Mount Kelvin on DALI-yhteensopiva, mutta Mount Kelviniä käyttäessä ei tarvita erikseen koulutettuja DALI-ohjelmoijia vaan käyttöönotto on erittäin helppoa. Mount Kelvin tukee langattomia ja paristottomia valaisinkytkimiä mikä tekee järjestelmästä hyvän saneerauskohteisiin.

Järjestelmä on helppo laajentaa lisäämällä uusia siltoja. Lisäksi Philipsillä on runsaasti erilaisia sisä- ja ulkovaloja, sekä ohjattavia pistorasioita. Jokaiselle polttimolle voidaan asettaa toiminto, jolla tavallisesta kytkimestä käytettynä saadaan vakioitua mihin värilämpötilaan tai valaistusvoimakkuuteen valo syttyy. Philipsin ulkovalot voimistavat järjestelmän signaalia, joten voit huoletta tehdä pihavalaistusta langattoman verkon kantaman ulkopuolelle.

Sovelluksessa on erilaisia toiminta, joista yksi mielenkiintoisimmista on automaattinen kotona/poissa-toiminta, josas sovellus huomaa kun viimeinen lähtee ja sammuttaa valot automaattisesti.  Järjestelmässä voidaan ohjata yövalaistus automaattisesti päälle, aamuksi hieman vaaleampi värisävy, joka taittuu iltaa kohden keltaisemmaksi.

Valaistus käsittää keinotekoiset valonlähteet kuten lamput, ledit ja sisätiloihin tulevan päivänvalon. Keinotekoinen valaistus toteutetaan nykyään yleisimmin sähköllä. Aiemmin siihen on käytetty kaasua, öljyä ja kynttilöitä, jotka yhä ovat käytössä joissain tilanteissa. Suomessa päre oli maaseudulla yleinen valaistusneuvo aina 1800-luvun lopulle saakka.

PÄREVALO
Meillä Suomessa päre ainakin maalaisoloissa hallitsi yksinvaltiaana 1800-luvulle saakka, jolloin talikynttilöiden käyttö levisi myös maaseudulle. Tuohon aikaan asuntojen valaistus hoidettiin vielä seinähirsien väliin työnnetyillä palavilla päreillä. Pärettä joutui vaihtamaan usein, sillä sen paloaika oli vain noin 15 minuuttia. Sitä piti myös ”niistää” säännöllisesti, jottei putoava kuuma hiili aiheuttaisi tulipaloa. Seinän yläosaan oli jätetty räppänöitä, joista kitkerä savu pääsi poistumaan ulkoilmaan. Niinpä ilma vaihtui eikä sisäilmaongelmia tunnettu.

ÖLJYLAMPPU
Ensimmäiset öljylamput ovat olleet tuikkuja, jossa on poltettu kasviöljyä tai eläinrasvaa. Öljytuikut vastaavat toimintaperiaatteeltaan kynttilää ja niiden valoteho on myös samaa luokkaa. Öljylamppuja on käytetty jo esihistoriallisena aikana. Öljyn koostumus on vaihdellut. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät oliiviöljyä, intialaiset rasvaa ja persialaiset maaöljyä. Öljylamput pysyivät laajassa käytössä pitkälti 1800-luvulle, maaseudulla ja pienissä kylissä 1900-luvullekin. Vuonna 1854 "Kerosene" rekisteröitiin tuotemerkkinä Yhdysvalloissa ja petroli-pohjaisten polttoaineiden käyttö lampuissa yleistyi nopeasti.

HEHKULAMPPU
Humphry Davy esitteli hehkulampun toimintaperiaatteen 1802, mutta yleisesti kunnia hehkulampun keksimisestä annetaan Thomas Alva Edisonille, koska hän järjestelmällisesti etsi sopivaa lankamateriaalia, aloitti lamppujen valmistuksen ja luodakseen lampulleen markkinoita kehitti koko sähköntuotantojärjestelmän. Ensimmäiset hehkulamput olivat kookkaita ja paksulasisia ja siksi kalliita. Hinnan vuoksi muun muassa Suomessa hehkulamppuja korjattiin. Ensimmäinen hehkulamppu Pohjoismaissa otettiin käyttöön Finlaysonin tehtaalla Tampereella vuonna 1882. Airam aloitti hehkulamppujen tuotannon vuonna 1925. Hehkulamppu oli pitkään ainoa koti- ja toimistokäyttöön sopiva sähköinen valonlähde.

ENERGIANSÄÄSTÖLAMPPU
Verrattain alhaisen hyötysuhteen vuoksi hehkulampun ovat toisen maailmansodan jälkeen monin paikoin syrjäyttäneet sitä monta kertaa tehokkaammat loistelamput. Loisteputken periaate keksittiin jo 1840-luvulla. Loisteputket tulivat toimistojen ja teollisuuden valaistukseen 1940-luvulla. Kotien valaistuksessa loisteputket yleistyivät 1960–1980-luvuilla.
Loistelamppu tai loisteputki on matalapaineinen purkauslamppu. Loisteputkessa on elohopeaa, joka kaasuuntuu sähköpurkauksen vaikutuksesta.

LED-LAMPPU
Ensimmäisen valoa lähettävän diodin valmisti brittiläinen kokeilija H. J. Round vuonna 1907. Keksintö ei vielä tullut kovin tunnetuksi eikä sitä vuosikymmeniin käytetty hyväksi mihinkään tarkoitukseen. Ensimmäisen käyttökelpoisen näkyvää valoa lähettävän, punaisen LEDin kehitti vuonna 1962 General Electricissä työskennellyt Nick Holonyak. Shuji Nakamura japanilaisessa Nichia Corporationissa valmisti ensimmäisen entisiä huomattavasti kirkkaamman sinisen LEDin. Kun siniset ja erityisen tehokkaat LEDit oli keksitty, Nakamura sai pian kehitetyksi myös ensimmäisen valkoisen LEDin, jonka fosforipitoisella päällysteellä saatiin sinisen valon väri muuttumaan niin, että se näyttää valkoiselta. LEDien tehokkuus ja valovoima on 1960-luvulta saakka kasvanut likipitäen eksponentiaalisesti ja kaksinkertaistunut aina noin 36 kuukaudessa. 

Yövalot valaisevat makuuhuoneet, käytävät ja portaat samalla, kun ne luovat turvallisuuden tunnetta. Yövalot syttyvät automaattisesti hämärästä ja sammuvat aamulla valoon. Alaspäin osoittava valo yksiosaisen pistorasian saa varustettuna käytännöllisellä alaspäin osoittavalla valolla, joka helpottaa kulkemista yöaikaan. Yövalot luovat kodikasta tunnelmaa ja tuovat sisustussuunnitteluun uutta ulottuvuutta. ​

​Kätevä yövalo on esimerkiksi Schneiderin Electricin Exxact-sarjan pistorasia, joka voidaan sijoittaa minkä tahansa pistorasian tilalle. Yksiosaisessa pistorasiassa on säädettävä valkoinen LED-valo. Valon määrää pystyy säätämään kätevästi ja sen saa tarvittaessa kytkettyä pois käytöstä. Yövalo-ominaisuus kytkeytyy päälle pistorasiaan integroidulla hämäräkytkimellä.  Pistorasia on uppo-asennettava ja siinä on maadoitusliittimet vakiona.

Moni varmasti pohtii monenko watin LED-valoja tulisi sähkösuunnittelijan sähköpisteisiin ostaa. Useat näkevät asian jopa niin hankalana, että turvautuvat erilliseen valaistussuunnittelijaan. Valaistussuunnittelijaa ei kuitenkaan kannata aina käyttää ja mitoitukseen on olemassa helppoja yleissääntöjä.

Esimerkiksi olohuoneisiin ja muihin yleistiloihin pätee LED-valojen kohdalla valon tehoksi 2 Wattia per neliömetri. Eli jos sinulla on 6 valaisinpistettä ja 30m2 tila valaistavana, niin voit käyttää yksinkertaista laskukaavaa:

Tehontarve yhteensä: 2 x 30m2 
Tehontarve per valaisin: 2 x 30m2 / 6 kpl LED 

= 6 kpl 10W LED-valoja

Keittiössä ja kylpyhuoneessa voidaan pitää sääntönä 3 - 4 Wattia per neliömetri. Peilien edessä ja tarkkaa työtä vaativilla työtasoilla on suositeltavaa käyttää jopa vieläkin kirkkaampia valoja. Jos valoja on esimerkiksi suunniteltu 4 kpl 6 neliömetrin kylpyhuoneeseen niin kaava olisi silloin seuraava:

Tehontarve yhteensä: 4 x 6m2 
Tehontarve per valaisin: 4 x 6m2 / 4 kpl LED 

= 4 kpl 6W LED-valoja
​

LED-valojen halventuessa yhä useammin törmää valaistusratkaisuihin, joissa valoja on laitettu aivan liikaa. En ota kantaa valaistusvoimakkuuksiin, mutta se määrä. Parhaimmillaan keittiöihin on laitettu LED-nauhaa kaappien päälle, yläkaappien alle, alakaappien alle ja laatikoihin. Lisäksi katossa on kahden tusinan verran LED-spotteja ja pari valaisinpistorasiaa. Tämän lisäksi keittiiön on tehty "hieno" upotus kattoon, jonne saadaan vielä vähän lisää LED-nauhaa. Onneksi vielä jääkaapissa, mikrossa, uunissa ja liesituulettimessa on vielä lisävaloja. 

Myös talon ulkovalaistus on kovassa huudossa. On räystäsvaloa, terassivaloa ja kaidevaloja. Jokainen talon ehjä seinäpinta valaistaan valolla. Kulkuväylille laitetaan valoja puolen metrin välein. Onko tosiaan niin, että talosta ei saada näyttävää muuten kuin maksimaalisesti valoja laittamalla? Olisiko kuitenkin niin, että pienemmällä määrällä ulkovaloja, mutta oikein sijoitettuna, tulisi talosta arvokkaamman näköinen? 

Loppuviimein valot ovat sitä varten, että käyttäjä näkee tehdä juuri sitä mitä tekee. Koristevalot ovat sitten toinen asia, mutta eihän jouluvalojakaan käytetä kuin kerran vuodessa. LEAN-ajattelu ei ole ilmeisesti saavuttanut valaistussuunnittelijoita, mutta olisiko vähemmän monesti enemmän?

Esimerkkimitoitus.
Makuuhuoneeseen halutaan lattiatasolle 50 luxin valaistusvoimakkuus. 1 lux on 1 lumen yhden neliömetrin alalle. Eli jos valon lähteestä mennään metrin kauemmas, vähenee valaistusvoimakkuus neljännekseen. Eli 50 lx kertaa 4^2,5m = 1600 lm.  LED-lamput tuottavat tänä päivänä 50-150lm/W. Lasketaan keskiarvolla eli 1600 lm / 100 W/lm on 16 W. Eli hommasta selviää kahdella 8 Watin LED-lampulla.

Eteisen pystypinnoilla 200 luksia ja lattialla 150 luksia.
Keittiön työtasolla noin 400 luksia.
Keittiön hyllyjen pystypinnoilla noin 150 luksia.
Keittiön ruokailutilan pöydällä säädettävä valaistus 400 luksia.
Makuuhuoneessa lukemiseen tarkoitetussa paikassa noin 400 luksia.
Siivousvalona 30 luksia lattiatasossa.
Vaatehuoneessa valon määrä pystypinnoilla 100 luksia.
Olohuoneessa lukemiseen tarkoitetussa paikassa noin 400 luksia.
Kylpyhuoneessa yleisvalona 50 luksia lattiatasossa.
Saunassa siivousvalona noin 30 luksia lattiatasossa.
Kodinhoitohuoneen työtasolla 400 luksia.
Hyllyjen pystypinnoilla noin 150 luksia.
Varastohyllyjen pystypinnoilla noin 150 luksia.
Yleisvalona 100 luksia lattiatasossa.
Ulkona kulkureiteillä, ovilla ja katoksissa 20 luksia.


​ps. allekirjoittanut ei ole lamppuvalmistajien lobbari, saati myyjä.

Kestotesti on nyt kuuden vuoden jälkeen lopetettu ja lopputuloksena kaikki lamput palavat edelleen. Testipenkissä olleet lamput eivät menneet rikki noin miljoonasta sytytyksestä ja sammutuksesta. Lamput valaisivat myös jopa 45 000 tuntiin saakka joko täysin alkuperäisellä tai vähintään 80 prosenttisella kirkkaudella. Kirkkaudessa testitulos onkin ylivoimainen verrattaessa kodeissa yleisesti käytettäviin energiansäästö- eli pienoisloistelamppuihin. Niiden kirkkaus himmenee jo 6 000 käyttötunnin jälkeen.

Vuoden 2011 ledilampuista kaksi parasta olivat Osramin ja Philipsin. Lamppujen kestosta saa käsityksen, kun muistaa, että vuodessa on 8 760 tuntia. Kolmen tunnin vuorokautisella käytöllä testilamput olisivat olleet käytössä 41 vuotta.
Jos ledit kestävät niin pitkään kuin saksalaiset testissään osoittivat, ollaan jo pian tilanteessa, että lamppuja ei juuri vaihdella.

​https://www.test.de/LED-Lampen-So-schneiden-gute-LED-im-Langzeittest-ab-5157021-0/

Kalusteet voidaan asentaa mihin vain, mutta tässä tavanomaiset asennuskorkeudet. ​Sähkösuunnitelmissamme on maininta, jos asennuskorkeus poikkeaa tavanomaisesta.

Kytkimet
1700 mm - Palohälytyspainikkeet
1400 mm - Termostaatit, merkinantokojeet
1000 mm - Kytkimet

Pistorasiat
2200 mm - Jää- ja pakastinkaappien pistorasiat
2200 mm - Soittokellot
1900 mm - Seinätelevision pistorasiat
1900 mm - Kodinkoneiden pistorasiat pesu- ja kylpyhuoneissa
1800 mm - Liesituulettimen pistorasiat
1800 mm - Porrashuoneiden ja kellarikäytävien pistorasiat
1700 mm - Parvekkeen pistorasiat
1600 mm - Mikroaaltouunin pistorasiat
1200 mm - Keittiötason pistorasiat
1000 mm - Siivouspistorasiat (tai kytkimien alle)
300 mm - Astianpesukoneen pistorasiat
300 mm - Lieden liitäntärasia
200 mm - Pistorasiat

Valaisimet (seinässä)
1900 mm - Kylpyhuoneen ja wc:n peilivalaisin (peilin päällä)
1700 mm - Kylpyhuoneen ja wc:n peilivalaisin (peilin sivulla)
1400 mm - Työtasovalaisin kaapin alareunaan
1300 mm - Keittiön työvalaisin

Jakorasiat
2200mm - Jakorasiat (tai katossa)

​Keinovalon värilämpötila otetaan huomioon, kun tila valaistaan sisustukseen, tavoiteltuun tunnelmaan ja tilan käyttötarkoitukseen sopivalla tavalla. Tavallisen hehkulampun värilämpötila on 2700 K ja halogeenilampun noin 3000 K. Kotikäytössä suositaan yleensä matalahkon värilämpötilan lamppuja, koska niiden valo koetaan kodikkaan miellyttäväksi. Julkisissa tiloissa tavanomaisia ovat valkoisemmat 4000 K loistelamput. Päivänvalolampuiksi nimitetään lamppuja, joiden värilämpötila on yli 5000 K.
​
​Valaisimia on yleisesti saatavilla 2700 - 6500 K värilämpötiloilla.